Opettajasta puhuttaessa tarkoitetaan yleensä peruskoulussa, lukiossa tai ammatillisessa oppilaitoksessa työskentelevää luokan- tai aineenopettajaa. Toki opettajia on kaikissa erilaisissa oppilaitoksissa päiväkotien lastentarhanopettajista aina korkeakouluihin saakka, mutta tässä artikkelissa keskitytään perusasteen eli ala- ja yläkoulun sekä lukion opettajaksi opiskelemiseen, opettajan pätevyysvaatimuksiin ja muihin opettajuuteen liittyviin asioihin. Tästä artikkelista on jätetty pois myös erilaiset kouluttajan tittelillä toimivat henkilöt sekä muualla kuin kunnallisissa oppilaitoksissa opettajina toimivat, vaikka heidän työnkuvaansa sisältyykin pääasiassa opetusta.
Pätevyysvaatimukset
Vakituisesti edellä mainituissa oppilaitoksissa työskentelevät opettajat ovat yleensä virkasuhteessa työnantajaansa, joka useimmiten on kunta tai kaupunki. Näitä virkasuhteita sitovat tietyt pätevyysvaatimukset, eli lain mukaan opettajan virkaan saadaan valita vain muodollisesti pätevä henkilö. Jos virkaan ei ole yhtään muodollisesti pätevää hakijaa, on mahdollista harkita siihen myös epäpätevää henkilöä. Huomioitavaa on myös, että pätevyysvaatimukset ovat muuttuneet vuosien saatossa, eli kouluissa saattaa työskennellä henkilöitä, jotka olivat päteviä valmistuessaan, mutta eivät ehkä täyttäisi nykyisin vaatimuksia.
Muodollisesti pätevältä opettajalta vaaditaan aina maisterin tutkinto eli korkeakoulututkinto, jonka vähimmäislaajuus on 300 opintopistettä, josta opettajan pedagogisten opintojen osuus on 60 opintopistettä. Opintojen tavoitepituus on viisi vuotta. Luokanopettajiksi aikovat opiskelevat lisäksi 60 opintopisteen verran niin kutsuttuja monialaisia opintoja, jotka siis sisältävät eri opetettavien aineiden opintoja ja lisäksi muita opintoja. Aineenopettajat suorittavat opettajan pedagogiset opinnot sekä yhden tai useamman opetettavan aineen opintoja, vähintään 60 opintopistettä kutakin.
Missä opettajaksi voi opiskella?
Luokanopettajaksi voi opiskella eri puolilla Suomea. Helsingissä opettajia kouluttavat Helsingin yliopisto ja yksityinen Snellman-korkeakoulu. Lisäksi luokanopettajakoulutusta järjestetään Jyväskylän yliopistossa, Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa ja Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa, joka on Jyväskylän ja Oulun yliopistojen yhteinen yliopistoyksikkö. Luokanopettajaksi voi opiskella myös Lapin yliopistossa Rovaniemellä, Oulun yliopistossa, Tampereen yliopistossa sekä Turun yliopiston yksiköissä sekä Turussa että Raumalla. Ruotsinkielisiin kouluihin luokanopettajia kouluttaa Åbo Akademiin yksikkö Vaasassa. Opinahoja on siis joka puolella Suomea.
Aineenopettajan pätevyyttä tarjoavat oppilaitokset ovat pitkälti samat kuin luokanopettajillakin, sillä näissä oppilaitoksissa on kasvatustieteiden tiedekunta, joka vastaa opettajan pedagogisista opinnoista sekä niihin kuuluvista opetusharjoittelujaksoista yhdessä paikallisen normaalikoulun kanssa. Aivan kaikkia mahdollisia opetettavia aineita ei kuitenkaan opeteta kaikissa näistä oppilaitoksista. Esimerkiksi kotitalousopettajia koulutetaan vain Itä-Suomen yliopistossa ja Helsingissä. Liikunnanopettajia taas kouluttaa pääasiassa Jyväskylän yliopisto. Ruotsinkielisten koulujen opettajankoulutuksesta vastaa myös aineenopettajien osalta Åbo Akademi ja erityisesti sen Vaasan yksikkö.
Miten opiskelemaan pääsee?
Opettajia kouluttavat siis yliopistot, ja siksi perusvaatimuksena opintoihin pidetään yleensä ylioppilastutkintoa tai vastaavaa. Opiskelijat valitaan pääsykokeiden kautta. Vuosittain vaihtelee jonkin verran se, millaiset pääsykokeet ovat ja miten niihin tulee valmistautua. On myös mahdollista, että opintoihin pyrkivä joutuu tekemään jonkinlaisia ennakkotehtäviä, jotka myös arvioidaan. Tyypillisesti opettajiksi aikoville järjestetään myös soveltuvuuden arviointi. Tämä tarkoittaa usein haastattelua, jossa on ryhmäosuus ja yksilöhaastattelun osuus, ja jonka arvioivat opettajankoulutuksen parissa työskentelevät opettajat.
Luokanopettajiksi pyrkivät hakevat suoraan luokanopettajakoulutukseen kasvatustieteiden tiedekuntaan. Aineenopettajiksi aikovat hakevat taas yleensä opiskelemaan pääaineena yhtä opetettavaa ainetta. Tietyssä vaiheessa opintojaan he sitten hakevat suorittamaan opettajan pedagogisia opintoja. Päätöstä aineenopettajaksi pyrkimisestä ei siis tarvitse suoranaisesti tehdä aivan opintojen alkuvaiheessa, vaikka opettajaksi aikovan onkin syytä selvittää heti alusta lähtien, millainen aineyhdistelmä hänen kannattaa tutkintoonsa valita. Näin opettajan pätevyys on mahdollista suorittaa tavoiteajassa, joka maisterin tutkinnolle on viisi vuotta.
Aineenopettaja ja opetettavat aineet
Aineenopettaja opettaa siis nimensä mukaan jotakin peruskoulun yläkoulun tai lukion oppimäärään kuuluvaa ainetta. Yleensä on niin, että aineenopettaja tarvitsee sekä tutkintonsa koostamisen että työllistymisensä kannalta enemmän kuin yhden opetettavan aineen. Usein onkin niin, että matematiikanopettaja opettaa muitakin niin sanotusti matemaattisia aineita eli fysiikkaa ja kemiaa, liikunnanopettaja opettaa myös terveystietoa ja kielten opettaja sekä ruotsia että englantia. Nämä aineyhdistelmät eivät ole mitenkään pakollisia, mutta ne ovat suhteellisen vakiintuneita.
Peruskoulussa kaikille opetettavia yhteisiä aineita ovat aakkosjärjestyksessä lueteltuina biologia, fysiikka, historia, kemia, kotitalous, kuvataide, käsityö, liikunta, maantieto, matematiikka, musiikki, terveystieto, toinen kotimainen kieli, uskonto tai elämänkatsomustieto, vieraat kielet, yhteiskuntaoppi, ympäristöoppi sekä äidinkieli ja kirjallisuus. Lisäksi on mahdollista tietyin ehdoin saada opetusta omassa äidinkielessä. Tämä mahdollisuus koskee sekä maahanmuuttajataustaisia lapsia että muualla kuin Suomessa kasvaneita Suomeen palanneita lapsia. Lukion opetettavat aineet ovat pitkälti samoja, mutta eroja on muun muassa taito- ja taideaineissa.
Aineenopettajaksi opiskelu ja aineenopettajan työ
Tyypillisesti aineenopettajalta vaaditaan vähintään kahden opetettavan aineen pätevyyttä. Opintojen näkökulmasta toisesta aineesta on suoritettava pääainetasoiset opinnot perusopinnoista syventäviin ja muista opetettavista aineista perus- ja aineopinnot. Niiden päälle siis suoritetaan tietenkin pedagogiset opinnot. Poikkeuksen tekee äidinkieli ja kirjallisuus, joka jo oppiaineena koostuu kahdesta eri yliopistollisesta aineesta eli suomen kielestä ja kirjallisuudesta. Mikään ei tietenkään estä hankkimasta useammankin opetettavan aineen pätevyyttä. Yksittäisen opetettavan aineen pätevyys on mahdollista suorittaa myöhemminkin vaikkapa avoimen yliopiston opintojen kautta.
Se, miten aineenopettaja työllistyy, riippuu paljolti koulun ja kunnan koosta. Eri opetettavien aineiden pakollinen vuosiviikkotuntimäärä vaihtelee, mikä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kotitalous on pakollinen aine vain 7. luokalla. Jos koulu on pieni, voi olla niinkin, että aineenopettaja toimii parissa eri koulussa, jotta hänen työnsä olisi päätoimista. Tämä koskee erityisesti taito- ja taideaineiden opettajia sekä valinnaisten kielten ja mahdollisesti muidenkin valinnaisaineiden opettajia. Joskus myös erikoisista kombinaatioista (äidinkieli ja kirjallisuus sekä historia) voi olla hyötyä.
Kaksoispätevyys
Nykyisin on mahdollista suorittaa myös niin sanottu kaksoispätevyys. Kaksoispätevyydellä tarkoitetaan sitä, että opettaja on pätevä sekä toimimaan luokanopettajana että aineenopettajana. Peruskoulu on koko sen olemassa olon ajan periaatteessa jaettu ala- ja yläkouluun (aiemmin puhuttiin ala- ja yläasteesta). Nyttemmin tuota ala- ja yläkoulujen rajaa on jossain määrin häivytetty, ja monet kouluista ovatkin niin sanottuja yhtenäiskouluja. On siis mahdollista, että esimerkiksi viidenneltä luokalta eteenpäin tiettyjä aineita opettaakin luokanopettajan sijaan aineenopettaja.
Yleisimmin kaksoispätevyyden suorittavat luokanopettajiksi opiskelevat, mutta mahdollista on sekin, että aineenopettajat valmistuvat luokanopettajiksi. Nykyisin monet opettajia kouluttavat yliopistot myös tarjoavat erilaisia vuodesta pariin vuoteen kestäviä luokanopettajaksi pätevöittäviä koulutuksia eri aloista maisterintutkinnon tai jopa tohtorintutkinnon suorittaneille, sillä luokanopettajien työllisyys on suhteellisen hyvä. Kaksoispätevä opettaja saa myös hieman parempaa palkkaa kuin pelkästään luokanopettajan pätevyyden suorittanut. Ylipäätään opiskelu kannattaa, sillä muodollisesti pätevän opettajan palkka on parempi kuin epäpätevänä opettajan töitä tekevän.
Opinto-ohjaaja
Hieman erilaisessa asemassa koulumaailmassa on opinto-ohjaaja. Opinto-ohjaajaksi opiskeleminen on mahdollista Itä-Suomen yliopistossa Joensuun yksikössä sekä ammatillisissa opettajakorkeakouluissa. Opinto-ohjaajaksi aikova suorittaa kasvatustieteiden maisterin tutkinnon (300 op), joka koostuu muun muassa ohjauksen opinnoista (60 op), opettajan pedagogisista opinnoista (60 op) ja sivuaineesta, joka yleensä on jokin koulussa opetettava aine. Aiemmin korkeakoulututkinnon suorittaneet (vaikkapa opettajaksi valmistuneet) voivat suorittaa erillisen opinto-ohjauskoulutukseen Itä-Suomen yliopiston Joensuun yksikössä, Jyväskylän yliopistossa sekä Åbo Akademin Vaasan yksikössä.
Erityisopettaja
Hieman muista poikkeava koulutus on myös erityisopettajalla. Erityisopettajaksi voi valmistua suorittamalla kasvatustieteiden maisterin tutkinnon pääaineena erityispedagogiikka ja sisällyttämällä tutkintoon erityisopettajan opinnot (60 op) ja opettajan pedagogiset opinnot (60 op). Erityisopettajaksi voi opiskella Helsingin, Itä-Suomen, Jyväskylän ja Turun yliopistoissa, Åbo Akademissa sekä ammatillisissa opettajakorkeakouluissa. Lisäksi mainituissa yliopistoissa voi valmistumisen jälkeen suorittaa erilliset erityisopettajan opinnot tarvittavan pätevyyden saamiseksi. Erityisopettajan pätevyyden voi siis suorittaa vaikka toimittuaan opetustehtävissä useita vuosia.