Kaikki olemme olleet tekemisissä lääkärien kanssa, joten se on yksi niitä harvoja ammatteja, joiden työnkuva on suurin piirtein tuttu kaikille. Lääkärin ammatti on joidenkin unelma-ammatti jo lapsesta, kun taas toisille se näyttäytyy yhtenä niistä ammateista, joihin pääsee vain, jos on huipputason oppilas, “hyvästä” perheestä ja tarpeeksi varakas kustantaakseen valmennuskursseja ja harvinaisen kauan kestävät opinnot. Tässä artikkelissa kerromme, kuinka lääkäriksi tullaan, ja mitä siihen oikeasti vaaditaan.

Perusfaktat lääkärinopinnoista

Lääkärin urasta ei kannata haaveilla, jos haluaa nopeasti töihin eikä halua istua vuosia kirja nenässä. Pelkät perusopinnot kestävät kuusi vuotta, joista ensimmäiset pari vuotta ovat hyvin teoreettisia ja edellyttävät ahkeraa lukemista. Jotta lääketieteelliseen voi hakea, täytyy taustalla olla toisen asteen tutkinto eli todistus lukiosta tai ammattikoulusta. Lukion käymisestä on paljon hyötyä, koska hyvistä arvosanoista saa lisäpisteitä pääsykokeissa. Suoraan ammattikoulustakin voi päästä lääkikseen, vaikka se onkin paljon harvinaisempaa.

Lääketieteen tiedekuntia on vain Helsingin, Itä-Suomen (eli Kuopion), Oulun, Tampereen ja Turun yliopistoissa, ja sisään voi päästä joko suoraan ylioppilastodistuksella tai läpäisemällä pääsykokeen. Opintojen laajuus on 360 opintopistettä, ja opinnot kestävät kuusi vuotta. Kahden vuoden opintojen jälkeen saa arvonimen lääketieteen kandidaatti. Koko opinnot suorittaneiden arvonimi on lääketieteen lisensiaatti, ja heillä on oikeus harjoittaa lääkärin ammattia. Erikoislääkärin tutkinto vaatii vielä 5 – 6 vuotta opintoja ja käytännön työntekoa.

Kuinka päästä sisään lääketieteelliseen

Jopa hieman yli puolet hyväksytyistä pääsevät nykyisin sisään pelkän ylioppilastodistuksen perusteella ja loput pääsykokeen perusteella. Jos siis on vielä lukiossa, kannattaa todellakin panostaa ylioppilaskokeisiin, koska nykyisin huomattavan monia aloja pääsee opiskelemaan pelkän todistuksen perusteella. Pääsykokeista läpipääsy sen sijaan vaatii valtavaa uurastusta ja mahdollisesti myös kallista valmennuskurssia. Lääketieteellisessä saa pisteitä hyvistä arvosanoista äidinkielessä, matematiikassa, kemiassa ja biologiassa sekä kahdessa muussa aineessa (joko fysiikka, korkeintaan yksi kieli, ja korkeintaan yksi ainereaali).

Jos pelkällä todistuksella ei lääkiksen ovi aukea, edessä ovat pääsykokeet. Toisin kuin yleensä kuvitellaan, lääketieteelliseen ei periaatteessa ole hirveän vaikea päästä sisään, kun sitä vertaa muihin suosittuihin aineisiin. Vuonna 2016 yksitoista prosenttia hakijoista pääsi sisään ja hammaslääketieteelliseen pääsi jopa 17 prosenttia. Jopa puolet pääsykokeeseen valmistautuvista käy nykyisin valmennuskurssin. Ne ovat hintavia, mutta toisaalta jos todella haluaa lääkikseen eikä halua ottaa riskiä, että ei pääse sisään, valmennuskurssi voi olla järkevä investointi.

Mitä lääkärin opinnot pitävät sisällään

Lääkärin opinnot vaativat työtä ja omistautumista, mutta toisaalta opintoja helpottaa niiden vahva rakenne; lääkiksessä ei ole “akateemista vapautta” valita, mitä lukee. Kaksi ensimmäistä opiskeluvuotta ovat hyvin teoreettista, koska silloin opitaan muun muassa koko ihmisen anatomia. Vasta kolmantena vuotena päästään “leikkimään lääkäriä” käytännön taitopajoissa, joissa ensin harjoitellaan pieniä operaatioita muovielimillä tai -jäsenillä. Silloin alkaa myös klinikkavaihe, jossa lääkäriopiskelijat pääsevät osallistumaan potilastyöhön oikeiden lääkäreiden kanssa. Silloin opiskelijat pääsevät vihdoin soveltamaan oppimaansa teoriaa käytännön tilanteissa.

Viidentenä vuonna opiskelijat voivat alkaa toimia sijaisina. Ajatus kuuden vuoden opinnoista voi tuntua raskaalta, mutta lääketieteellisen opintojen rakenne tekee siitä paljon helpomman ja mukavamman kuin esimerkiksi opiskelu humanistisessa. Kurssirakenne on vahva, mikä tarkoittaa sitä, että opiskelu sujuu samaa tahtia samoilla kursseilla muiden vuosikurssin opiskelijoiden kanssa. Tiivis opiskeluryhmä auttaa pysymään tahdissa ja luo yhteisön, jolta saa tukea, jos opiskelu alkaa jossain vaiheessa takkuilla. Myös sosiaalinen elämä lääkiksessä on rikasta.

Erikoistuminen

Erikoislääkäriksi voi hakea, kun on suorittanut lääketieteen lisensiaatin. Erikoislääkärit ovat oman alansa asiantuntijoita, jotka diagnosoivat ja hoitavat alansa sairauksia. Poikkeuksena tästä on yleislääketiede, johon voi myös erikoistua. Erikoistumisaloja on viisikymmentä, ja yleislääketiede on niistä yleisin. Erikoisalat jakautuvat seuraaviin ryhmiin: anestesiologia ja tehohoito, foniatria, iho- ja sukupuolitaudit, fysiatria, kirurgia, korva-, nenä- ja kurkkutaudit, laboratoriolääkäreiden erikoisalat, lastentauteihin erikoistuneet lääkärit, naistentaudit, neurokirurgia, neurologia, psykiatria, radiologia, silmätaudit ja sisätaudit.

Jos miettii haluaako erikoistua tietylle erikoisalalle, kannattaa ottaa huomioon, että monet erikoislääkärit voivat työskennellä vain yliopistollisissa sairaaloissa, mikä rajoittaa asuinpaikkamahdollisuuksia. Erikoislääkäriksi täytyy hakea kolmivaiheisessa haussa. Ensimmäinen vaihe on haku haastatteluun hakupisteiden pohjalta, joita saa työkokemuksesta ja tieteellisistä ansioista. Haastattelussa arvioidaan motivaatiota ja soveltuvuutta. Jos siitä pääsee läpi, seuraa puolen vuoden koejakso, jossa hakijan soveltuvuutta testataan pidemmälle. Jos koejakson läpäisee, hakijalle tehdään yksilöllinen erikoistumispolku, jonka lopuksi saa erikoislääkärin tittelin.

Uramahdollisuudet ja työnäkymät lääkäreillä

Lääkärin ura on yksi niitä harvoja, jossa työllistyminen on käytännössä taattua ja palkka on todella hyvä. Lääkäreille on aina tarvetta, joten edes ikä ei ole esteenä lääkäreille uuden työpaikan hankkimiseksi. Urapolku on myös harvinaisen mielenkiintoinen, koska aina voi jatkaa erikoislääkäriksi, jos pelkkä työnteko alkaa kyllästyttää. Lääkäriopiskelija voi myös suunnata tutkijaksi. Lääkärin toimenkuviin kuuluu valtavasti erilaisia töitä, joista osa on hyvin fyysisiä, osa vaatii hyviä sosiaalisia taitoja ja osa teoreettista ajattelua.

Jos miettii erikoistumista, kannattaa ensin ottaa selville, missä oman mahdollisen erikoisalan lääkärit voivat olla töissä, ja onko sille alalle kysyntää tai liikatarjontaa. Viime vuosina on ollut puutetta muun muassa fysiatrian, keuhkosairauksien, psykiatrian ja laboratoriolääketieteen erikoislääkäreistä. Toisaalta erikoisalan valintaa ei kannata miettiä vuosia etukäteen, koska opiskelun aikana itselle selkeytyy, mikä kiinnostaa ja missä on hyvä. Erikoislääkärien tarve eri aloilla myös muuttuu vuosi vuodelta. Opiskelijat ohjataan heille sopiville aloille, joille on myös kysyntää.

Lääkärin uran huonot puolet

Lääkärin ura on mielenkiintoinen, hyvin palkattu ja töitä löytyy aina. Mutta luonnollisesti uralla on myös huonot puolensa. Opiskeluvaiheessa ongelmia tuovat lukemisen määrä ja erilaiset vapaaehtoiset vastuutehtävät ja opiskelijapiirit, joihin on mukava osallistua mutta jotka vievät helposti runsaasti aikaa. Jos yrittää tehdä liikaa, burnout saattaa uhata –kestäväthän opiskelut vuosia. Opiskelu on myös hyvin teoreettista, mikä saattaa olla raskasta varsinkin niille, jotka haluavat lääkäriksi nimenomaan sen käytännönläheisyyden takia.

Lääkärin työssä merkittävin stressin ja ahdistuksen aihe on suuri vastuu. Lääketiede ei loppujen lopuksi ole kovin pitkälle kehittynyttä, joten vastuu yksittäisillä lääkäreillä diagnoosien teossa on suuri, ja diagnooseja joutuu tekemään aika huteran tiedon pohjalta. Se lisää stressiä etenkin nuorilla lääkäreillä, joilla ei ole vielä vuosien tuomaa kokemusta ja käytännön tietoa. Myös kiire vähentää mahdollisuuksia parhaan mahdollisen hoidon antamiseksi. Lääke-, huume-, ja alkoholiongelmat ovat yleisiä lääkäreiden keskuudessa, kuten myös stressi ja burnout.

Vaihtoehtoja lääketieteen alalla

Jos lääketiede tai terveydenhoitoala yleensä kiinnostaa, mutta ei halua syystä tai toisesta opiskella lääkäriksi, alalla on paljon muitakin töitä. Näihin lukeutuvat muun muassa sairaanhoitajan, lähihoitajan, röntgenhoitajan, sairaalakemistin ja farmaseutin työt. Lääkärin töihin verrattuna ongelmana niissä on huonompi palkkaus, mutta toisaalta työ on henkisesti vähemmän verottavaa ja tutkinnot lyhyempiä ja helpompia. Jos ei ole varma siitä, haluaako lääkäriksi, mutta haluaa ehdottomasti terveydenhoitoalalle, voi uransa aloittaa lyhyemmällä tutkinnolla ja opiskella myöhemmin lääkäriksi.

Kuinka päästä alkuun jos haaveilet lääkärin opinnoista?

Koska sekä pääsykokeet että lääkärin opinnot vaativat paljon motivaatiota ja vuosien sitoutumista opintoihin, kannattaa ensin varmistaa, että todella haluaa lääkäriksi ja ymmärtää, mitä siihen sisältyy. Jos on tuttuja lääkäreitä, kannattaa jutella heidän kanssaan ja kysellä, millaista opiskelu ja lääkärin työ todella ovat. Aiheesta on paljon luettavaa myös lehdissä ja netissä. Lääkiksiin haetaan yhteishaussa keväällä, ja pääsykokeet ovat yleensä toukokuussa. Valmennuskurssia kannattaa harkita vakavasti etenkin silloin, jos ei ole hyvä pänttäämään yksin.