Valtaosa suomalaisista makuuttaa rahojaan nollakorkoisilla pankkitileillä. Varoja ei uskalleta sijoittaa, koska pelätään sijoittamiseen liittyviä riskejä. On totta, että sijoittamiseen liittyy aina riskinotto, sillä ilman riskiä ei myöskään ole luvassa tuottoa. Sijoittaminen ei kuitenkaan ole niin monimutkaista rakettitiedettä, kuin miltä se vaikuttaa: onnistuneeseen lopputulokseen pääsee usein maalaisjärjellä ja pitkäjänteisyydellä. Pahin riski on se, ettei uskalla tehdä mitään. Sijoittamisessa tärkeintä on aloittaa mahdollisimman aikaisin, vaikka sijoitussummat olisivatkin aluksi pieniä, korkoa korolle -efektillä ja ajan kulumisella on dramaattinen merkitys lopputulokseen.

Sijoittamisen aloittaminen on helppoa: jos osaa maksaa laskun verkkopankissa, kykenee myös ostamaan esimerkiksi rahasto-osuuksia. Oikeiden sijoituskohteiden löytäminen ja ostojen ajoittaminen onkin sitten huomattavasti vaikeampaa. Sijoittaminen alkaa sijoitussuunnitelman luomisella: kuinka paljon rahaa aikoo sijoittaa, mihin sijoituskohteisiin ja millä aikataululla. Sijoittamisen riskitaso pitää määrittää oman talouden ehdoilla, koskaan ei pidä sijoittaa enempää rahaa kuin on varaa hävitä. Sijoittamiseen liittyviä riskejä on mahdollista pitää kurissa muutaman perusperiaatteen avulla. Pitkäjänteisyys ja hajauttaminen ovat tärkeimmät avaintekijät menestyvään sijoittamiseen.

Hajauttaminen ja allokaatio

Sijoituskohteiden hajauttamista kutsutaan sijoittajan ainoaksi ”ilmaiseksi lounaaksi”, koska kaikkien rahojen laittaminen samaan kohteeseen yhtä aikaa tekee sijoittamisesta riskialtista puuhaa. Sijoitusten ajallinen hajauttaminen on sijoittamisen peruslähtökohta, koska se vähentää riskiä olennaisesti. Pitkällä aikavälillä sijoitusten tuotto on positiivinen riippumatta aloitusajankohdasta. Lyhyellä aikavälillä isoihin kertaostoihin liittyy riski ajoittaa osto juuri markkinoiden huippuun, jolloin mahdollisesta laskusta toipuminen voi kestää jopa vuosia. Sijoittamisen tulee tapahtua säännöllisesti, jolloin ostetaan tasaisesti eri hinnoilla niin markkinoiden laskuissa kuin nousuissakin. Parhaiten tämä tapahtuu säännöllisellä kuukausisijoittamisella.

Ajallisen hajauttamisen lisäksi sijoitukset kannattaa hajauttaa myös eri omaisuusluokkien välillä, tällöin puhutaan sijoitusten allokaatiosta. Eri omaisuusluokkia ovat esimerkiksi käteinen, korkoinstrumentit, raaka-aineet ja osakkeet. Allokoinnissa on tärkeää pitää mielessä, ettei esimerkiksi osakesijoitusten osuus yksittäisillä toimialoilla tai maantieteellisillä alueilla kasva liian suureksi. Kun sijoitukset on jaettu eri omaisuuslajeihin, esimerkiksi epäonnistuneet osakeostot eivät tuhoa koko salkun arvoa. Sijoitusalalta löytyy allokointitekniikoita laidasta laitaan, aloittelevalle sijoittajalle tehokkain ja helpoin keino sijoituskohteiden allokointiin on hajauttaa sijoitukset esimerkiksi korkosijoituksiin, osakerahastoihin ja osakkeisiin.

Sijoittaminen eri omaisuuslajeihin

Yksi suurimmista sijoittamiseen liittyvistä väärinkäsityksistä on, että sijoittamisen aloittaminen vaatii isoa rahakassaa, alkuun pääsee kuitenkin jo muutamilla kympeillä. Aloittelevan sijoittajan on sijoituskohdetta valitessaan tärkeää ymmärtää riskin ja tuoton suhde. Suurempia tuottoja voi saavuttaa vain ottamalla enemmän riskiä. Seuraavassa esitellään aloittelevalle sijoittajalle sopivia sijoituskohteita, joiden riskitaso vaihtelee suuresti vähäriskisistä korkoinstrumenteista enemmän riskinottoa vaativiin suoriin osakeostoihin. Kaikista helpoimmin pääsee alkuun valitsemalla kustannustehokkaat ja vähäriskiset korko- ja osakerahastot. Kun sijoittaminen on tullut tutummaksi, voi halutessaan lähteä kokeilemaan suoria osakeostoja.

Korkoinstrumentit

Pörssiosakkeet tuottavat tutkimusten mukaan pitkällä tähtäimellä muita sijoituskohteita paremmin, samalla niihin liittyy kuitenkin myös muita sijoituskohteita suurempi riski. Tästä syystä osa varoista kannattaa hajauttaa korkoinstrumentteihin, jotka tuovat sijoitussalkkuun vakautta. Osa sijoituksista on myös järkevää pitää käteistä vastaavassa muodossa, jotta ne voi likvidoida eli muuttaa käteiseksi mahdollisimman nopeasti yllättävien menojen osuessa kohdalle. Tähän tarkoitukseen korkoinstrumentit ovat osakkeita parempi ratkaisu, koska osakesijoitusten muuttaminen käteiseksi, eli myyminen arvopaperimarkkinoilla, tulee pyrkiä ajoittamaan sellaiseen ajankohtaan, jolloin markkinat ovat nousussa.

Korkorahastoissa varat on sijoitettu korkoa tuottaviin arvopapereihin, jotka voivat olla esimerkiksi valtioiden obligaatioita tai yrityslainarahastoja. Yleensä kaikki korkorahaston varat sijoitetaan sellaisiin arvopapereihin, jotka tuottavat kiinteää korkoa. Parhainta tuottoa voi odottaa ns. lyhyen koron rahastoista, joissa määräaikaisten talletusten sijoituskohteita ovat esimerkiksi valtionlainat tai yritysten joukkolainat. Vähäriskiset korkorahastot ovat sijoittajan turvasatama, joka tuo salkkuun vakautta. Koska kyseessä on matalariskinen sijoituskohde, eivät korkoinstrumenteista saatavat tuotot yleensä ole korkeita. Paremmista tuotoista kiinnostunut voi lisätä salkkuunsa enemmän riskiä valitsemalla sijoituskohteekseen osakerahastoja.

Osakerahastot

Osakerahastot sopivat pitkäjänteiseen sijoittamiseen ja rahasto-osuuksilla on mahdollisuus saavuttaa parempia tuottoja kuin korkoinstrumenteilla. Vastaavasti osakerahastoihin sijoittavan täytyy kyetä sietämään markkinoiden tuotonvaihtelua, koska rahasto-osuuksien arvot vaihtelevat markkinoiden liikkeiden mukaan. Jos ei ole aikaa, halua tai kykyä seurata osakemarkkinoita, kannattaa suorien osakeostojen sijasta valita sijoituskohteeksi osakerahastot, joihin sijoittamalla saa pienellä rahalla hyvän hajautuksen. Osakerahastojen sijoituskohteet valikoidaan kunkin rahaston sijoitusstrategian mukaan, rahastot voivat sijoittaa esimerkiksi jonkin maanosan osakkeisiin tai ne voivat myös keskittyä sijoittamaan tietyn toimialan yrityksiin.

Osakerahastot voidaan jakaa aktiivisesti hoidettuihin rahastoihin tai passiivisiin indeksirahastoihin. Aktiiviset rahastot ovat perinteisiä osakerahastoja, joilla on salkunhoitaja. Passiivisten indeksirahastojen taustalla ei ole aktiivista salkunhoitoa, vaan varat sijoitetaan rahaston vertailuindeksin mukaiseen osakekoriin: vertailuindeksi voi olla esimerkiksi Helsingin pörssin OMXH25-indeksi (25 vaihdetuinta osaketta). Passiiviset osakerahastot ovat yleensä perinteisiä rahastoja järkevämpi valinta, koska niiden kulut ovat minimissä. Rahastojen tuottoja vertaillessa passiiviset rahastot pärjäävät hyvin perinteisille rahastoille, markkinoiden keskimääräistä osaketuottoa niillä ei kuitenkaan pysty lyömään, koska niiden tuotto seuraa vertailuindeksin tuottoa.

Suorat osakeostot

Suorat osakeostot ovat osakerahastoja parempi valinta sellaiselle sijoittajalle, jolla on aikaa ja kiinnostusta seurata osakemarkkinoita. Suorien osakeostojen tekeminen vaatii hieman enemmän pääomaa kuin rahastosijoittaminen, jonka voi aloittaa muutamalla kympillä. Osakkeiden ostopäätösten tekeminen edellyttää myös enemmän taustatyötä kuin rahastosijoittaminen, ennen osakeostoja on järkevää arvioida sijoituskohteeksi valitsemiensa yhtiöiden liiketoimintaa esimerkiksi tilinpäätösanalyysin avulla. Aloittelevalle sijoittajalle isommat pörssiyhtiöt ovat yleensä hyviä ostokohteita. Myös osakeostoja tehdessä on hyvä pitää mielessä hajauttaminen: kaikkia varoja ei ole järkevää keskittää yhden yhtiön osakkeisiin.

Onnistuneiden osakeostojen perusta on jyvien erottaminen akanoista ja markkinoiden aktiivinen seuraaminen. Osakesijoittajan kannattaa opetella yritystoiminnan tunnusluvut ja tilinpäätöstietojen analysointi, osakeostoja ei pidä ryhtyä tekemään fiilispohjalta. Osakesijoittajan täytyy kyetä arvioimaan yrityksen liiketoiminnan menestystekijöitä, suoraan osakesijoittamiseen liittyykin siksi paljon suurempi riski kuin rahastosijoittamiseen, jossa varat on sijoitettu useisiin eri yhtiöihin. Hyvään hajauttamiseen vaaditaan järkevilläkin osakevalinnoilla minimissään noin 20 eri yhtiön osaketta, jotta yksittäisen osakkeen riski pienenee. Osakeostojen välityspalkkiot ovat yleensä korkeita, joten kaupankäyntimäärät kannattaa pyrkiä pitämään minimissä.

Sijoittamisen pahimmat sudenkuopat

Osakegurujen tärkein viesti aloittelevalle sijoittajalle on, että sijoittaminen on tuottavaa ainoastaan pitkällä aikavälillä. Sanotaan, että sijoittamisen suurin sudenkuoppa on sijoittaja itse. Moni odottaa liian isoja voittoja liian lyhyellä aikavälillä, pidempi aikajänne ja korkoa korolle -efekti takaavat kuitenkin parhaimmat tuotot. Oikeaa ostohetkeä on myös turha yrittää ennakoida, jos jää odottamaan parempaa tilaisuutta, ei sijoittamisessa pääse koskaan alkuun. Pörssin keskituoton saavuttaa luomalla sijoitusstrategian, josta uskaltaa myös pitää kiinni. Markkinoiden heilunta on osa sijoittamista, jota pitää pystyä sietämään ylireagoimatta markkinaliikkeisiin.

Pikavoittojen metsästämisen lisäksi yksi sijoittamisen pahimmista sudenkuopista on puutteellinen hajauttaminen. Kaikkia rahoja ei pidä laittaa yhteen kohteeseen samalla kertaa. Sijoituskohteita valitessa tulee myös ottaa huomioon niihin liittyvät kustannukset, kustannustietoisuus on tärkeää erityisesti rahastosijoittajalle. Pankkien tarjoamien aktiivisten osakerahastojen kuluja täytyy muistaa vertailla, ne voivat pahimmillaan syödä ison osan voitoista. Salkunhoidosta huolimatta monet pankkien tarjoamat aktiiviset rahastot häviävät tutkimusten mukaan tuotoissa passiivisille rahastoille. Rahastoja voidaan myös markkinoida harhaanjohtavasti aktiivisina, vaikka niiden sisältö todellisuudessa on sama kuin passiivisessa indeksirahastossa.

Aika on sijoittajan paras ystävä

Albert Einstein sanoi aikoinaan, että rahoituksen korkoa korolle -teoria on maailman kahdeksas ihme. Pitkän ajan kuluessa korkoa korolle -ilmiö tekeekin ihmeitä jopa pienille säästösummille. On sääli, että niin iso osa suomalaisten varallisuudesta makaa tavallisilla pankkitileillä, jossa inflaatio hiljalleen nakertaa niiden arvoa. Sijoittamisen aloittaminen on helppoa, kun muistaa muutaman tärkeän perusohjeen: vältä liikaa riskinottoa, ota huomioon kustannukset ja sijoita vain pitkällä aikavälillä. Markkinoilta on turha hakea pikavoittoja, menestyksekäs sijoittaminen on ennen kaikkea kärsivällistä maratonjuoksua.