Kautta aikojen monet ihmiset ovat halunneet näyttelijöiksi. Eikä suotta! Parhaimmillaan näyttelijän työt ovat erittäin mielenkiintoisia ja haastavia. Näyttelijöihin liittyy aina glamouria ja parrasvaloja, joka varmasti on osatekijä siihen, miksi niin moni haaveilee näyttelijän ammatista. Menestyneet näyttelijät saattavat myös tienata enemmän kuin kohtuullisesti ja näyttelijän työt voivat suuntautua niin teatteriin, elokuviin, kuunnelmiin kuin vaikkapa opetustöihinkin. Ammattina näytteleminen on kuitenkin vaativaa sekä henkisesti että fyysisesti. Menestyminen näyttelijänä on myös usein valtavan työmäärän takana.

Monet saattavat unohtaa, että näyttelijän ammatti ei ole aina ruusuilla tanssimista, ja alalla joutuu sietämään erittäin paljon epävarmuutta. Iso osa suomalaisista ammattinäyttelijöistä on alityöllistettyjä tai työttömiä. Etenkin elokuvamaailmassa samat näyttelijät usein kiertävät vuodesta toiseen elokuvien kankaalla, mikä on johtanut tilanteeseen, jossa uusien kasvojen pääseminen alalle on hyvin haastavaa. Kuitenkin monet ihmiset onnistuvat tästä huolimatta luomaan menestyvän uran näyttelijöinä, joten periaatteessa kenestä tahansa voi tulla näyttelijä, sillä näyttelemään ei opi muuten kuin näyttelemällä.

Näyttämötaiteiden opiskeleminen

Perinteisesti korkeinta näyttelijätyön koulutusta ovat tarjonneet teatterikorkeakoulu (TEAK) Helsingissä ja teatterityön laitos (NÄTY) Tampereen yliopistossa. Näyttelijän koulutus kestää pääsääntöisesti viisi vuotta ja on luonteeltaan erittäin intensiivistä. Näiden kahden oppilaitoksen opetus on erittäin korkealuokkaista ja monipuolista. Monet opettajat ovat itse teatterityön rautaisia ammattilaisia. Suomalainen näyttämötyön opetus on myös kansainvälisesti arvostettua, ja yhä enenevissä määrin näistä oppilaitoksista valmistuvia ammattilaisia on työllistynyt myös kansainvälisiin tuotantoihin. Oppilaitoksessa ei opeteta vain ja ainoastaan näyttelemistä, vaan myös tanssia, laulua ja teoriaa.

Esimerkiksi teatterikorkeakouluun pyrkii joka vuosi yli 1000 ihmistä. Suosituin linja on ylivoimaisesti näyttelijätyön suuntaus. Vuosittain Helsinkiin ja Tampereelle hyväksytään vain 12 uutta opiskelijaa. Sisäänottoprosentti on siis äärimmäisen pieni. Ainoastaan vain reilu prosentti hakijoista hyväksytään koulutukseen. Hakuprosessi näihin oppilaitoksiin on moniportainen, ja jokaisessa vaiheessa putoaa hakijoita pois kisasta. Miltei jokaiselle ennakkotehtävien tekijälle annetaan mahdollisuus päästä haun ensimmäiseen vaiheeseen, sillä näyttelijätyön osaamista voi todistaa ainoastaan lavalla. Kokeet ovat myös hyvin rankat, ja moni sisällekin pääsevä joutuu yrittämään monta kertaa.

Oma motivaatio on tärkeää

Kuten aiemmin todettu, näyttelijän ammatti on erittäin vaativa, minkä johdosta myös koulutus on intensiivistä ja vaativaa. Näytteleminen vaatii myös erittäin vahvaa psyykettä, minkä johdosta se ei sovi kaikille. Tästä syystä monen koulun pääsykokeissa testataan myös motivaatiota. On hyvä siis ymmärtää itse, miksi näyttelijäksi haluaa ja mikä motivoi omaa halua. Haluaako ihminen olla mahdollisimman paljon esillä ja nauttia esiintymisestä, vai motivoiko näyttelemisessä kenties jokin muu asia? Vaikka pyrkisitkin näyttelijäksi jotain toista kautta, on järkevää pohtia omia motiiveja.

Koulutus muissa oppilaitoksissa

Tilastollinen fakta on ikävä kyllä se, että teatterikorkeakoulun tai näyttämötaiteiden linja ei avaudu suurelle osalle näyttelijäksi haluavista. Mikäli ammatti kuitenkin oikeasti kiinnostaa, kannattaa kääntää katseet johonkin muuhun oppilaitokseen, joita Suomesta löytyy useita. Ammattikorkeakoulu Metropoliassa on mahdollista opiskella esittäviä taiteita, minkä lisäksi monet kansanopistot opettavat näyttelemistä. Näistä suosituin on ehdottomasti Lahden kansanopisto. Myös monet työväenopistot opettavat näyttelijän työtä. Monet Suomen kuuluisimmista näyttelijöistä ovatkin hakeneet kokemusta kansan- ja työväenopistoista, joihin pääsee helpommin sisään kuin yliopistoon.

Näyttämötaiteita ei tarvitse myöskään välttämättä opiskella Suomessa. Näyttelijäksi haluavan kannattaa harkita myös pyrkimistä johonkin ulkomaalaiseen oppilaitokseen. Ulkomailla opiskelu on usein maksullista, jolloin myös sisäänpääsy on hieman helpompaa kuin ilmaisiin oppilaitoksiin. Iso-Britannia ja Yhdysvallat ovat perinteisesti olleet suosittuja kohteita suomalaisten keskuudessa. Näissä maissa kuitenkin lukukausimaksut ovat verrattain korkeat. Euroopasta löytyy myös muitakin teatterikouluja näyttelijä. Esimerkiksi Ville Haapasalo opiskeli näyttelemistä Leningradissa ja sittemmin Pietarissa, mikä osoittautui järkeväksi valinnaksi, sillä sittemmin Haapasalo on työllistynyt isoihin tuotantoihin sekä Venäjällä että Suomessa.

Näyttelijäksi ei pääse ilman kokemusta

Erityisesti ylempiin teatterikoulutuksiin hyväksytyillä on useasti aiempaa kokemusta näyttelemisestä, ja monet ovat saattaneet käydä ilmaisutaidon lukiota. Siksi onkin tärkeää hankkia mahdollisimman paljon kokemusta. Näyttelemistä ei voi oppia muuten kuin näyttelemällä. Erinomaista kokemusta on mahdollista saada harrastelijateattereista. Suomi on ehdottomasti harrastelijateattereiden luvattu maa, ja usein jokaisesta pienemmästäkin kunnasta löytyy harrastelijaporukka, joka näyttelee ja esiintyy omaksi ja muiden iloksi. Monet harrastelijateatterit ottavat mieluusti uusia jäseniä, joten eri ryhmiä kannattaa ehdottomasti etsiä internetistä.

Nuorille on olemassa myös omia nuoriso- ja harrastelijateattereita, kuten esimerkiksi legendaarinen Kellariteatteri Helsingissä. Siellä ovat näytelleet kuuluisuudet kuten Jukka-Pekka Palo tai Matti Pellonpää, ennen kuin he tulivat hyväksytyksi teatterikorkeakouluun. Myös ylioppilasteatteri on suosittu nuorten ihmisten teatteri. Mikäli oikeaa teatteriseuruetta ei löydy, kannattaa myös harkita oman seurueen perustamista. Jos päätyy perustamaan oman seurueen, kannattaa kuitenkin hakea muita jäseniä, sillä harva teatteriseurue menestyy, jos siinä on vain yksi näyttelijä. Kannattaakin laittaa ilmoitus esimerkiksi internetiin.

Näyttelemisestä voi myös lukea

Oletko koskaan kuullut Stanislavskista tai Tsehov-tekniikasta? Näyttelemistä voi toki oppia näyttämökokemusta hankkimalla, mutta yhtä tärkeää on myös opiskella näyttelemistä kokonaisvaltaisesti. Vain sillä tavalla omat taidot kehittyvät. Kirjastossa on vapaasti lainattavissa erilaisia näyttelijän työhön liittyviä opuksia, jotka kannattaa ehdottomasti lukea, mikäli haaveilet näyttelijän urasta. Konstantin Stanislavski käytännössä loi koko teorian, johon yhä edelleen monen kuuluisan teatterioppilaitoksen opetusmetodit perustuvat. Stanislavskin kirjoittamia opuksia on käännetty paljon myös suomeksi. Lisäksi on hyvä lukea myös näyttelemisestä ohjaamisen näkökulmasta.

Tähän erinomainen kirja on suomeksi käännetty Judith Westonin kirjoittama näyttelijän ohjaaminen. Esittäviä taiteita voi omatoimisesti opiskella myös verkossa, ja internetistä löytyy monia näyttelemisen peruskursseja, joiden tehtäviä harjoitellaan omatoimisesti kotona. Jokaisella näyttelijäksi aikovalla on varmasti myös oma suosikkinäyttelijänsä. Kenties voit käydä teatterissa seuraamassa hänen esitystään, mikäli kyseinen näyttelijä esiintyy Suomessa. Teatterissa käyminen ylipäätänsäkin auttaa ymmärtämään näyttelijän työstä paljon. YouTube on myös suuri aarreaitta, jossa on mahdollista katsella monen kuuluisan ulkomaisen näyttelijän haastatteluita.

Näyttelijäksi vähemmällä koulutuksella

Etenkin elokuvahistoria tuntee monia ohjaajia, jotka ovat työskennelleet paljon myös amatöörinäyttelijöiden kanssa. Kuuluisa italialainen elokuvaohjaaja Federico Fellini tuli kuuluisaksi siitä, että hän suosi amatöörejä omissa elokuvissaan. Fellinin mukaan ammattinäyttelijät toimivat ammattimaisesti, mutta amatöörinäyttelijät näyttelevät uskottavammin. Myös Suomessa on lukuisia näyttelijöitä, joilla ei ole alan koulutusta, vaan he ovat vain alkaneet näyttelemään. Esimerkiksi Roope Salminen ja Sami Hedberg ovat näytelleet monissa elokuvissa, vaikka heillä ei ole näyttelijän koulutusta. Myös Mimosa Willamo on naisnäyttelijöistä hyvä esimerkki.

Monella on myös harhakäsitys, että vanhemmalla iällä ei voi enää oppia näyttelijäksi. Tämä perustuu usein siihen, että esimerkiksi teatterikorkeakoulu panostaa erityisesti nuoriin hakijoihin. Tämä johtuu siitä, että uskotaan, että mitä nuorempi hakija, sen helpompaa hänen koulinta näyttelijäksi on. Vanhemmalla tai jopa seniorilla on takanaan oma menneisyytensä ja omat kokemuksensa, mutta ne voi myös kääntää omaksi edukseen. Oma persoonaa saattaa kenties olla valmiimpi tulkitsemaan erilaisia rooleja. Maailmalla on myös paljon esimerkkejä näyttelijöistä, jotka ovat löytäneet näyttelemisen kypsällä iällä.

Etsi myös keikkoja

Näyttelemistä voi siis opiskella monessa eri oppilaitoksessa ja kokemusta voi kerryttää monella eri tavalla, kuten esimerkiksi harrastajateattereissa. Amatöörejä haetaan usein myös mainoksiin ja esimerkiksi monet tuotantoyhtiöt hakevat tasaisin väliajoin avustajia erilaisiin elokuviin. Vaikka oikeassa tuotannossa ei pääsisikään näyttelemään, näkee niihin osallistumalla sen, kuinka elokuvatuotanto toimii, ja millaista ammattinäyttelijän työ on. Avustajaksi kannattaa siis ehdottomasti pestautua. Facebookissa on lukuisia ryhmiä, joissa haetaan jatkuvasti näyttelijöitä ja avustajia. Näihin ryhmiin kannattaa liittyä ja hakea ennakkoluulottomasti erilaisia mahdollisuuksia.