Tiede on opettanut meille paljon asioita pusuista. Tutkijat ovat havainneet, että suuteleminen auttaa ihmisiä löytämään oikean puolison ja jopa elämään kauemmin. Tutkimusten mukaan ihminen käyttää 146 lihasta suudellessaan, ja syljen välityksellä vaihtuu 80 miljoonaa bakteeria suudelman aikana. Keskimäärin ihmiset käyttävät suutelemiseen yhteensä noin kaksi viikkoa elämästään, mutta suutelemisen kulttuurillinen merkitys ei ole ehkä yhtä tunnettu asia kuin suudelmien vaihtaminen on toimintana. Tässä artikkelissa tutustutaan suutelemisen erilaisiin kulttuurillisiin merkityksiin.

Suudelman eri merkitykset

Vuonna 2015 yhdysvaltalaiset tutkijat Nevadan ja Indianan yliopistoista julkaisivat American Anthropologist -lehdessä tutkimuksensa tulokset, joiden mukaan alle puolet maailman kulttuureista näki suutelemisen romanttisessa valossa. Vaikka monissa yhteiskunnissa suutelemista pidetään romanttisena tai eroottisena toimintana, toisissa yhteisöissä sitä pidetään jopa ällöttävänä ja kummallisena puuhana. Tutkimuksessa käytiin läpi vuoden aikana 168 kulttuuria, joista 77 yhteisössä suutelemisella oli romanttiset lähtökohdat, kun taas 91 muussa kulttuurissa tilanne olikin aivan erilainen.

Tutkija Justin Garcian mukaan suutelemisesta eri yhteisöissä tehdyt havainnot ovat muistutus siitä, että omassa kulttuurissa normaalina nähty toiminta ei välttämättä toteudu samalla tavalla muualla maailmassa – itse asiassa se saatetaan nähdä jopa outona. Suutelemisen erot ympäri maailmaa ovat muistutus romanttisesta ja seksuaalisesta monimuotoisuudesta. Se osoittaa, kuinka ihmisen biologiset ominaisuudet toimivat yhdessä erilaisten kulttuurillisten tekijöiden kanssa, mikä taas selittää omalta osaltaan ihmisten erilaisia käytösmalleja. Romanttisuuteen ja seksuaalisuuteen liittyvä käytös on vahvasti kulttuurisidonnaista.

Suutelemisen erot maanosien välillä

Yhdysvaltalaistutkimuksissa havaittiin, että romanttinen suuteleminen oli tavanomaisinta Lähi-Idässä, missä sitä tehtiin jokaisessa kymmenestä tutkitusta kulttuurista. Aasiassa ja Euroopassa suuteleminen nähtiin romanttisena yli 70 prosentissa tutkituista yhteisöistä, Pohjois-Amerikassa luku oli 55 prosenttia, mutta Keski-Amerikassa romanttista suutelua ei harrastettu lainkaan. Yksikään tutkija ei raportoinut seksuaalissävytteisestä suutelemisesta Saharan eteläpuolisen Afrikan, Uuden-Guinean tai Amazonin alueen kulttuureissa. Garcia tutkijakollegoineen haki todisteita suuntaan tai toiseen väitteelle, jonka mukaan romanttinen suuteleminen oli kulttuurisidonnainen ilmaisumuoto.

Tutkijat kävivät läpi maailman kulttuureista kerättyä dataa löytääkseen esimerkkejä suutelemisesta ja ottivat yhteyttä etnograafikoihin saadakseen tietoja yhteisöistä, joista ei ollut muuten tarjolla informaatiota. Tutkimuksen lopputulos oli, että ei ole olemassa todisteita siitä, että romanttinen tai seksuaalinen suuteleminen olisi ihmisten parissa edes osittain yleismaailmallista toimintaa. Lisäksi seksuaalisen suutelemisen yleisyydellä nähtiin olevan vahva korrelaatio yhteisön suhteellisen sosiaalisen monimuotoisuuden kanssa. Mitä sosiaalisesti monimuotoisempi kulttuuri, sitä yleisempää seksuaalissävytteinen suutelu on.

Suukottelun evoluutio

Eläinmaailman evoluutiossa suutelemisen voi yhdistää kädellisiin. Simpanssit ja bonobot tunnetaan suukottelusta huulille ja jälkimmäinen myös kielen käyttämisestä suudelmissa. Mutta näillä lajeilla eleet on tarkoitettu sovitteluun esileikin sijasta. Myös ihmisten tiedetään “suutelevan” epäseksuaalisella tavalla. Historiankirjoista löytyy mainintoja siitä, kuinka vanhemmat ovat syöttäneet lintuemojen tapaan lapsiaan suusta suuhun, kun vauvanruokia ei vielä ollut olemassa. Charles Darwin kirjoitti nenien yhteen hieromisesta ja muusta suutelun kaltaisesta kiintymyksellisestä käytöksestä, mutta hänen näkemyksensä suutelemisen yleismaailmallisuudesta näyttää olleen väärä.

Useissa eurooppalaisissa kulttuureissa pusu poskelle on yleinen tervehtimistapa, kun taas huulille suunnattu suudelma nähdään romanttisena eleenä. Intiassa, Bangladeshissa ja Thaimaassa suuteleminen on hyvin yksityinen asia. Mutta joissain yhteiskunnissa suutelemista ei nähdä ollenkaan seksuaalisena tekona. Esimerkiksi oseaanisessa suudelmassa avoimet suut ohittavat toisensa ilman varsinaista kosketusta. Kyse ei ole siitä, etteivätkö nämä kulttuurit olisi seksuaalisia, mutta suudelmaa ei vain nähdä seksuaalisena ilmaisuna. Joissain kulttuureissa sen sijaan esimerkiksi kumppanin kasvojen haisteleminen koetaan seksuaalisena.

Eskimosuudelmia ja kieltoja

Kuten sanottua, kaikissa kulttuureissa romanttisuuttakaan osoittavat osapuolet eivät suutele huuliaan käyttämällä. Alaskan ja Kanadan lumisilla ja kylmillä alueilla elävät inuiittiheimot eivät suutele koskettamalla huulia yhteen vaan sen sijaan hieromalla neniään toisiaan vasten. Eskimosuudelmat ovat tulleet tunnetuksi käytännöksi ympäri maailmaa. Spekulaatioiden mukaan kiintymystä osoittava nenien hierominen ja hengityksen jakaminen saa osapuolet olemaan kasvotusten, mutta ilman riskin ottamista pakkasilmastossa, missä sylki saattaisi jäätyä nopeasti heidän huulilleen ja aiheuttaa ikävyyksiä.

Joissain kulttuureissa suuteleminen nähdään niin intiiminä toimintana, että se vastaa seksin harrastamista julkisesti. Näissä kulttuureissa suudellaan, mutta suuteleminen on varattu yksityisiin hetkiin kumppanin kanssa suljettujen ovien takana. Monissa vanhoillisissa muslimimaissa julkinen suuteleminen miehen ja naisen välillä on laitonta, koska se katsotaan liian intiimiksi toiminnaksi. Arabimaissa monet miehet kuitenkin tervehtivät toisiaan paljolti ranskalaisten tapaan suutelemalla toisiaan poskelle – vaikkakin monissa länsimaissa ranskalaisella suudelmalla tarkoitetaan kielisuudelmaa eikä kevyitä pusuja poskille.

Länsimaisia suutelueroja

Myös länsimaissa ja esimerkiksi Yhdysvaltojen eri alueilla suuteleminen nähdään eri tavalla eri kulttuureissa. Esimerkiksi joissain yhteiskunnissa lapset voivat suudella toisiaan suulle hyvin nuorina, mutta vastaava käytös ei ole toivottavaa, kun he saavuttavat murrosiän tai sukukypsyyden. Joissain osissa Yhdysvaltoja ystävien suuteleminen on hyväksyttävämpää kuin toisissa. Toiset perheet ovat hyvin varautuneita ja säästelevät halausten ja suukkojen antamista pienille lapsille. Joissain perheissä taas suukotellaan vain pintapuolisesti ilmaa toisen osapuolen posken vieressä.

Pintapuoliset muiskautukset ja ilman suukottaminen toisen henkilön kasvojen vieressä on yleistä kouluikäisten nuorten keskuudessa, kun he haluavat kiusoitella kiintymyksellään luomatta kuitenkaan oikeaa intiimiä tilannetta. Aiemmin mainittu lasten ruoan jauhaminen äidin suussa ja siirtäminen vauvan suuhun nieltäväksi on nähty erittäin intiiminä ja kiintymystä osoittavana tekona. Pohjimmiltaan äidin tarkoitus on tällä toiminnalla ollut taata lapsen selviytyminen. Nykyään rakastavaiset saattavat siirtää suudellessaan suidensa välillä vaikkapa purukumin, jonka voi nähdä intohimoisempana muunnelmana tästä käytännöstä.

Suudelmat Intiasta Italiaan

Jotkut uskovat, että Intia on nykyaikaisen romanttisen suutelemisen synnyinpaikka. Uskomuksen mukaan suuteleminen on saanut alkunsa muinaisesta käytännöstä jakaa hengitysilma toisen ihmisen kanssa. Varhaisimpien todisteiden suutelemisesta uskotaan löytyvän varhaisista intialaisista kaiverruksista. Antropologi Vaughn Bryant viittaa kuitenkin vielä vanhempiin hindujen pyhiin kirjoituksiin, joissa mainitaan ihmisten “tuoksutteleminen” suun kautta ja myöhemmässä vaiheessa rakastavaisten tekemä “suun laittaminen suun päälle”. Bryant uskoo suutelemisen levinneen länteen Aleksanteri Suuren joukkojen palattua Eurooppaan Intian valloituksen jälkeen 326 eaa.

Vaikka kreikkalais-roomalainen valtakunta ei kehittänytkään nykyaikaista romanttista suudelmaa, kreikkalaiset ja italialaiset ainakin kehittivät suutelemisen taidon parhaimmilleen. Tämän ei pitäisi olla yllättävää, sillä roomalaiset harjoittivat suutelemista runsaasti. Suuteleminen onkin yksi roomalaisten suurimmista perinnöistä. Heille suudelmat täyttivät niin sosiaalisia, poliittisia kuin lainopillisiakin tarkoituksia. Aikana, jolloin kirjoitustaito oli harvinainen, allekirjoitukset merkittiin piirtämällä sopimukseen “X” ja suutelemalla sitä laillisen pätevyyden saavuttamiseksi. Aleksanteri Suuren armeijan tavoin Rooman armeija levitti käytäntöä laajalle.

Japanin sanaton suudelma

Koska suuteleminen suulle nähtiin intiiminä seksuaalisena tekona, minkä vuoksi sen harrastaminen oli rajoitettu makuuhuoneisiin, ensimmäiset eurooppalaiset matkailijat Japanissa olettivat, että japanilaiset eivät suutele. Itse asiassa ennen lähihistoriaa Japanissa ei ole välttämättä edes ollut omaa sanaa suutelemiselle. Tämä on melko vahva merkki siitä, että suuteleminen nykymittakaavassaan on melko tuore ilmiö. Nykyään japanilaiset käyttävät suutelemisesta englanninkielestä lainattua termiä “kisu”. Suutelemisesta on tullut Japanissa hiljalleen hyväksyttävämpää taiteen ja nuorempien parien keskuudessa myös julkisesti.

Laatu vastaan määrä

Afrikkalaiset aka-pygmit puhuvat “yön työstään”, kun he viittaavat seksuaaliseen kanssakäymiseen. Aka-pygmit myöntävät, että seksin harrastaminen on nautinnollista, mutta sen päällimmäisenä tarkoituksena on kuitenkin lapsen siittäminen. Siinä missä länsimaalaiset ihmiset saattavat kehuskella esileikin laadulla tai yksittäisen kanssakäymisen pituudella, aka-pygmit keskittyvät siihen, kuinka monta kertaa yössä he “työskentelevät”. Joten vaikka suuteleminen saattaa olla evoluution aikaansaamaa, sitä ei esiinny kaikissa kulttuureissa. Vain osassa yhteiskuntia eroottinen suudelma on osa romantiikkaa ja seksuaalista kanssakäymistä.