Tapaamme jatkuvasti ihmisiä koulussa, töissä, harrastuksissa, tai kavereiden kautta. Moniin suhtaudumme neutraalisti, osan kanssa meillä on mukavaa, ja jotkut ovat niitä joiden seuraa alkaa kaipaamaan. Kavereita ja ystäviä tulee niistä, joiden seurassa todella viihdymme, mutta sitten ovat myös ne, joista kenties tulee jotain enemmän. Mutta kuinka sitten tietää pitääkö toisesta “sillä lailla”? Mikä ero on ihmisessä, jonka kanssa voi olla hyvä ystävä, ja semmoisessa, jonka kanssa haluaisi mennä treffeille?

Pelkkä kaveruus

Useimmilla meillä on kavereita, joten tiedämme, miltä kaveruus tuntuu. Mutta sekään ei ole itsestään selvää, koska usein saatamme päätyä viettämään aikaa ihmisten kanssa, jotka eivät oikeastaan edes ole kavereita, vaan vain esimerkiksi luokkakavereita tai kollegoja. Ihminen, jonka kanssa voi alkaa kaveriksi, on mukavaa seuraa, ja riippuen kuinka hyvä potentiaalinen kaveri on kyseessä, heidän seuraansa voi kaivata lyhyenkin eron aikana, tai sitten tekee mieli pitää usein yhteyttä vaikka viestittelemällä.

Kaverin kanssa on hauskaa viettää aikaa, ja heidän kanssa elämällä tuntuu olevan enemmän merkitystä kuin yksin ollessa. Toisaalta kavereista voi olla erossa pitkäänkin ilman ahdistusta, jolloin he painuvat mielen taka-alalle. Kaverisuhteen kulmakivi on se, että molemmilla on mukavaa yhdessä, ja molemmat ovat valmiita käyttämään aikaansa toisen seurassa oloon. Myös luottamus on olennaista, ja etenkin tytöillä ja naisilla kavereiden kanssa voi jutella henkilökohtaisista asioista ilman, että he arvostelevat tai kertovat juttuja eteenpäin.

Ihastuminen

Ihastuminen tuntuu aivan erilaiselta kuin kaveruus. Ihastuksen kohteen näkee yhtäkkiä ikään kuin eri valossa, jolloin hän näyttää viehättävältä ja hänessä huomaa yksityiskohtia joita kavereissa ei näe, kuten esimerkiksi silmien värin tai käsien muodon. Ihastuksen kohdetta tekee mieli vain katsella, tai vain olla heidän seurassaan vaikka mitään ei tapahtuisi. Ihastumista on siinä mielessä vaikeampaa selittää kuin kaveruutta, koska ajanvieton ihastuksen kohteen kanssa ei tarvitse olla mukavaa samalla lailla kuin kavereiden kanssa.

Ihastumisen yksi olennainen piirre on jonkin tasoisen pakkomielteen muodostuminen. Ihastuksen kohde on koko ajan mielessä, ja on mahdollista käyttää paljonkin aikaa vain hänestä unelmoimiseen. Toisaalta ihastuminen on usein hankalaa, koska kun sitten oikeasti taas on ihastuksen kohteen seurassa eikä vain unelmoi hänestä, ei mieleen tulekaan mitään sanottavaa ja itsensä tuntee harvinaisen vaivautuneeksi ja kömpelöksi. Sen takia ihastuminen saattaa jatkua jopa vuosia, ilman, että mitään suhdetta koskaan syntyy.

Tarkoittaako ihastuminen sitä, että tykkää toisesta?

Ihastuminen on usein vailla mitään järkevää syytä. Toisessa saattaa ihastua täysin pintapuolisiin piirteisiin, kuten siihen, että hän muistuttaa oman mielibändin kitaristia, hänellä on kaunis hymy, tai hän osaa laulaa. Ihastuminen perustuu usein pelkkään ulkonäköön, vaikka ei välttämättä siinä mielessä että sitä ihastuisi kaikkein parhaan näköiseen ihmiseen. Useimmilla meistä on hyvin erilainen maku, joten yksi saattaa tykätä kenestä vaan jolla on ruskeat silmät, toinen pullukoista, kolmas tietynlaisesta naurusta.

Monet ihastuvat helposti, ja oikeastaan keneen tahansa, joka miellyttää itseä eniten omassa tuttavapiirissä. Mutta koska ihastuminen usein johtuu niin pinnallisista syistä, sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä tykkäämisen kanssa. Usein ihastuminen loppuu nopeasti, jos ihastuksen kohteeseen pääsee tutustumaan paremmin. Silloin voi käydä ilmi, että he eivät ollenkaan vastaa omaa ihannetta, saati sitä mielikuvaa mikä on tullut luotua omissa loppumattomissa päiväunissa, joissa ihastuksen kanssa oli paljon mukavampaa yhdessä.

Ihastumisen vaarat

Kannattaa siis suhtautua varoen ihastukseen; vaikka olisi kuinka ihastunut, se ei tarkoita sitä, että ihastuksen kohde on sinulle tarkoitettu. Jos ihastuu, kannattaa toimia nopeasti ja yrittää tutustua ihastuksen kohteeseen mahdollisimman pian paremmin. Pahinta on, jos ihastus muuttuu oman pään sisäiseksi unelmoinniksi, joka sitten pitkän ajan kuluttua osoittautuu täydelliseksi ajan haaskaukseksi kun ihastuksen kohde onkin täysin epäkiinnostava tai jopa inhottava ihminen. Yritä myös välttää ihastumista ihmisiin, joita et tunne ollenkaan.

Ihastuneena on myös helppoa jättää huomioimatta tai antaa anteeksi piirteitä, joita normaalisti ei sietäisi lainkaan. Ihastunut on kuin rakastunut siinä mielessä, että molemmat katselevat maailmaa ruusunpunaisten lasien läpi. Hyvä esimerkki siitä on se, että monet ajautuvat hyväksikäytön tai huonon kohtelun uhreiksi, koska he eivät pysty näkemään, millainen heidän jalustalle nostamansa henkilö itse asiassa on. Kun on ihastunut, usein kannattaa kuunnella ystävien neuvoja, koska he näkevät tilanteen sellaisena kuin se oikeasti on.

Kaveruudesta tykkäämiseen

Siinä missä ihastuksen kohdetta palvotaan, kavereita on vaikea nähdä muina kuin kavereina. Mutta kaveruus on usein se pohja jolle tykkääminen rakentuu, ja se on paljon parempi perusta deittailulle tai seurustelulle kuin sokea ihastuminen. Missä sitten menee se raja, jossa kaverista voisi tulla jotain enemmän? Usein tykkääminen kehittyy ajan kanssa. Saattaa olla, että vietät vuosikausia tietyssä porukassa, mutta jossain vaiheessa alat yhtäkkiä ajatella tiettyä kaveriasi eri lailla.

Jos tunne on molemminpuolinen, kaverisuhteenne saattaa muuttaa muotoaan. Ehkä esimerkiksi tarkoituksella etsitte mahdollisuuksia viettää aikaa kahdestaan erossa muusta porukasta, tai juttelette aiempaa henkilökohtaisia asioita, oikeasti avautuen toisillenne. Tämmöisissä tilanteissa kannattaa varoa sitä, että tykkääminen onkin vain yksipuolista. Jos sinusta tuntuu että kaverisi on sinusta kiinnostunut enemmän kuin kaverina, mutta et tunne samoin, älä lähde leikkiin mukaan vain kokeillaksesi. Kaverisuhdetta ei saa väkisin muutettua oikeaksi tykkäämiseksi, ja pahimmassa tapauksessa koko kaverisuhde menee pilalle.

Tykkäämisen tunnistaminen

Kaveruuden ja tykkäämisenkin välimaastossa on silti tilaa. Saattaa olla, että tykkäät kaveristasi tosi paljon kaverina, enemmän kuin muista, ja vietät hänen kanssaan mielellään vaikka kaiken aikasi, mutta silti ajatus seurustelemisesta tai edes suutelemisesta ei viehätä. Niin voi käydä, koska valitettavasti fyysinen viehätys ei kulje lainkaan samassa junassa henkisen viehätyksen kanssa. Saattaa olla mukavaa esimerkiksi istua hyvin lähekkäin, tai pitää kädestä kiinni, mutta se ei tarkoita, että sellaisen ihmisen kanssa olisi valmis mihinkään muuhun.

Taas on varoituksen sana paikallaan: jos fyysinen viehätys puuttuu täysin, sitä ei kannata yrittää synnyttää kokeilemalla. Joskus kokeileminen toimii, esimerkiksi suuteleminen saattaa herättää fyysisen kiinnostuksen. Mutta siinä on suuri riski, jos toinen on oikeasti viehättynyt sekä henkisesti että fyysisesti, ja itse vaan kokeilet etkä tykkääkään. Toinen saattaa kuvitella, että nyt suhteenne on seuraavalla tasolla. Häntä on kuitenkin vastassa karvas pettymys sitten kun paljastat, että lähdit juttuun mukaan vain kokeilumielellä.

Hyvä pohja tykkäämiselle

Onnekkaimmat tapaukset ovat niitä, joissa viehätyt ihmisestä pintapuolisten piirteiden kuten ulkonäön, pukeutumistyylin, tai musiikkimaun takia, ja sitten osoittautuu että pidät hänestä myös ihmisenä. Kaveruussuhde, joka muuttuu tykkäämiseksi, on siitä hyvä, että silloin toisen tuntee jo ihmisenä. Tosin parisuhteessa ihmisistä usein paljastuu uusia piirteitä, joita kaverit eivät tunne lainkaan. Muuten kannattaa yrittää tykästyä ihmisiin, joilla on samoja kiinnostuksen kohteita, koska silloin teillä on varmasti ainakin puhumisen aiheita.

Tykkäämisen vastavuoroisuus

On olennaista, että tykkääminen on vastavuoroista, tai siitä ei seuraa mitään hyvää. Onneksi on jokseenkin helppoa tietää, onko niin, paitsi niissä valitettavan yleisissä tapauksissa, joissa ihmiset peittävät oikeat tunteensa. Jos joku on sinusta kiinnostunut, hän lähtee mukaasi kun kutsut hänet jonnekin, ja vastaa viesteihisi pian eikä viikon päästä. Jos kiinnostuksenkohteesi jatkuvasti peruu tekemiänne suunnitelmia eikä itse pidä yhteyttä, unohda koko tyyppi. Maailmassa on lähes loputtomasti ihmisiä, eikä kenenkään tarvitse tyytyä puolivillaiseen suhteeseen.