Kauhu on kiinnostanut ihmisluontoa aina. Edelleen kauhutarinoita kerrotaan nuotiolla istuen tai taskulampun valossa peiton alle käpertyneenä. Ensimmäiset kauhuelokuvat ovat peräisin 1900-luvun taitteesta. Mary Shelleyn Frankenstein, vuodelta 1910, on yksi varhaisimmista kokopitkistä kauhuelokuvista. 30-luku oli kauhuelokuvien nousukautta: Dracula, Muumio ja Frankensteinin Morsian olivat tuon ajan katsotuimpia elokuvia. 40- ja 50-luvuilla kauhuleffoja pidettiin b-luokan elokuvina, mikä johtui niiden saamista pienistä budjeteista. 60- ja 70-luvut kuitenkin nostivat kauhuelokuvat pinnalle Psykon ja Rosemaryn Painajaisen myötä.
1900-luvun loppupuolelle tultaessa kauhuelokuvien genre laajeni entisestään. Psykologisen kauhun lisäksi entistä näyttävämpi kauhu alkoi kiinnostaa yleisöä. Kauhun popularisointia lisäsi myös uusi elokuvalaji, kauhukomediat, jotka parodioivat aiemmin ilmestyneitä kauhuelokuvia. Miten sitten voitaisiin määritellä kaikkien aikojen parhaat kauhuelokuvat? Ensin pitää miettiä, mistä kauhun alalajista paras elokuva voisi olla. Yleistä kaikkein suosituimmille kauhuelokuville kuitenkin on se, että ne kestävät useita katselukertoja, ja että niistä löytyy kerroksia, joista voi ammentaa uutta sisältöä joka kerta.
Piinaava kauhu
Psyko saattoi aloittaa tämän kauhuelokuvien genren, mutta ei missään nimessä ole viimeinen piinaavaa kauhua hyödyntävä elokuva. Tämä elokuvatyyppi pitää katsojan jännityksessä elokuvan alusta loppuun asti, eikä päästä liian helpolla, sillä loppuratkaisu on usein yllättävä. Esimerkiksi klassikkoelokuva Hohto, sekä Manaaja ja Alfred Hitchcockin Linnut ovat hyviä esimerkkejä tämän kategorian elokuvista, joissa katsojaa pidetään jatkuvassa jännityksessä. Hohdon Jack Nicholson tekee mahtavan näyttelijäsuorituksen Stanley Kubrikin ohjaaman elokuvan pääroolissa. Tämä onkin ehkä yksi arvostetuimmista kauhuelokuvista kautta aikojen.
Hieman uudempia saman kategorian kauhuelokuvia ovat The Ring, Kauna ja Paranormal Activity, jotka piinaavat katsojaa koko elokuvan ajan. Tämän tyylin elokuvat kiinnostavat katsojia etenkin, koska niissä yhdistyy hiipivä kauhu sekä yliluonnollisuus. Myös osa suosituimmista trillereiksi luokitelluista elokuvista hyödyntää samoja elementtejä ja lähentelevät kauhuelokuvan genreä. Erityisen suosittuja tällaisia elokuvia ovat Harrison Fordin tähdittämä Pinnan alla sekä The New Daughter, jonka pääosassa on Kevin Costner. Näissä elokuvissa viehättää erityisesti niiden realistinen puoli yhdistettynä johonkin, jota ei voi ymmärtää.
Kauhu voi myös naurattaa
Tämän päivän maailmassa kukaan tai mikään ei pääse helpolla, vaan kaikki on vapaata riistaa ja mistä vain voidaan tehdä viihdettä. Kauhuelokuvista tehtyjä parodiaversioita katsotaan lähes yhtä paljon, kuin alkuperäisiäkin versioita. Näitä elokuvia pidetään yleisesti b-luokan tekeleinä, siitäkin huolimatta että niiden budjetit saattavat olla kohtuullisen suuria ja näyttelijäkaarti koostua tunnetuista näyttelijöistä. Vaikka näihinkin elokuviin on pyritty upottamaan jännittäviä elementtejä, oikeiden kauhuelokuvien kanssa niillä ei ole mitään yhteistä. Scary Movien useat osat kuitenkin todistavat, että tällekin tyylilajille on katsojansa.
Totta toinen puoli
Kauhuelokuvat ovat ammentaneet inspiraatiotaan vuosien ajan myös todellisista tapahtumista. Sekä Alfred Hitchcockin ohjaama kulttielokuva Psyko, että huimat kahdeksan elokuvaa poikinut Texasin Moottorisahamurhat pohjautuvat molemmat samaan tositarinaan. Vaikka elokuvat ovat melko erilaisia, niiden päähenkilö perustuu samaan todelliseen henkilöön Ed Geiniin, joka oli murhaaja, haudanryöstäjä sekä kannibaali. Myös sellaiset kauhuelokuvat kuten Tappajahai sekä Open Waters perustuvat tositapahtumiin. Tämän kategorian elokuvat vetoavat katsojiin sen vuoksi, että ne voisivat oikeasti tapahtua, ja itse asiassa ovatkin tapahtuneet.
Muita tositapahtumiin tai todellisiin henkilöihin perustuvia kauhuelokuvia ovat esimerkiksi Manaaja, The Rite ja The Possession. Nämä elokuvat perustuvat ajatukseen siitä, että ihmisen voi vallata jokin ulkopuolinen voima, jota usein kutsutaan paholaiseksi. Tämä paha henki saa ihmisen toimimaan luontonsa vastaisesti ja aiheuttamaan läheisilleen pahaa. Ainut keino tämän riivaajan poistamiseksi on kutsua paikalle asiaan erikoistunut henkilö, joka pyrkii manaamaan hengen pois. Nämä elokuvat perustuvat löyhästi oikeisiin tapahtumiin, ja saavat katsojan kiinnostumaan etenkin siitä, voisiko tällaista tapahtua oikeasti.
Vampyyrit ja henkimaailma kiinnostavat
Vampyyrielokuvat olivat erityisen suosittuja vuosituhannen vaihteessa, vaikka niiden suosio alkoi pikkuhiljaa kasvaa jo vuoden 1987 The Lost Boys – elokuvan myötä. Tämä Joel Schumacherin ohjaama ja Kiefer Sutherlandin tähdittämä elokuva on yksi tämän kauhugenren parhaimpina pidetyistä elokuvista. Vampyyrien tummanpuhuva maailma kiinnostaa edelleen, mutta mielenkiinto on siirtynyt enemmän sellaisten kauhuelokuvien suuntaan, joissa pelkoa aiheuttavat eri kulttuurien mytologiaan perustuvat aiheet. Tällaisia elokuvia ovat esimerkiksi Krampus, joka pohjautuu keskieurooppalaisessa kansanperinteessä esiintyvään hahmoon, sekä suomalaisesta mytologiasta kauhutarinansa ammentava elokuva, Sauna.
Useat kauhuelokuvat pohjautuvat erilaisiin henkiolentoihin sekä kuolleiden sielujen esiin manaamiseen. Erityisen paljon elokuvia perustuu tarinaan, jossa perhe muuttaa uuteen kotiin, missä aiemmin asuneet henget alkavat ilmestyä heille. The Amityville Horror, Poltergeist sekä Hohto ovat tämän tyylilajin perinteisiä mestariteoksia, kun taas The Others ja Paranormal Activity ovat saman genren uudempia elokuvia. Myös spiritismi-istuntoja ja henkien esiin kutsumista käsitteleviä elokuvia on paljon. Näissä elokuvissa katsojia kiehtoo etenkin niiden yliluonnollisuus sekä kosketuspinta johonkin ihmiselle tuntemattomaan.
Verta ja kauhua
Slashereiksi kutsutaan sellaisia elokuvia, joissa tuntematon sarjamurhaaja hyökkää usein nuorten opiskelijoiden kimppuun tappaen heistä yhden toisensa jälkeen veitsellä viiltäen. Tässä genressä kiehtoo niiden usein melko realistinen alkuasetelma, joka voisi kertoa lähes kenen tahansa opiskelijanuoren elämästä. Usein tämän tyyliset elokuvat ovat kuitenkin melko pienellä budjetilla tehtyjä b-luokan elokuvia, jotka eivät pääse mukaan kauhuelokuvien parhaimmistoon. Poikkeuksia kuitenkin löytyy ja etenkin Halloween, Painajainen Elm Streetillä sekä Perjantai 13. lukeutuvat klassikoiksi muodostuneiden slasher-elokuvien kategoriaan.
Splatter- ja gore-elokuvissa usein mässäillään kuoleman visuaalisuudella. Niiden tapahtumapaikkana voi olla slashereiden tavoin vaikka opiskelijoiden mökkiretken miljöö, vanha vankila tai mielisairaala. Gore-elokuvissa käytetään usein jotain työkalua maksimaalisen väkivallan tehostimena, ja tälle tyylilajille on aivan oma kannattajakuntansa. Elokuvat Saw ja Hostel ovat tämän tyylilajin katsotuimpia elokuvia. Splatter- ja gore-elokuvat ovat usein kammottavuudestaan huolimatta aivan jotain muuta kuin sitä kaikkein arvostetuinta elokuvagenreä. Tämä siitäkin huolimatta, että jotkut arvostetut elokuvaohjaajat, kuten Sam Raimi, ovat tuoneet tätä tyylisuuntaa enemmän esille.
Kotimainen kauhu nousussa
Vaikka kauhu mielletään tyylilajiksi, joka taipuu jotenkin hankalasti suomen kielellä esitettäväksi, on silti olemassa kourallinen aivan kohtuullisen hyviä kotimaisia kauhupätkiä. Suomalaisen kauhuelokuvan pioneereja ovat sellaiset elokuvat kuten Noidan Kirot vuodelta 1927 ja Linnaisten vihreä kamari, joka ilmestyi vuonna 1945. Suomalaisissa kauhuelokuvissa on yleensä kuvattu naisellista pahuutta, kuten noitia tai jonkin voiman valtaan joutuneita naisia. Yleensä näissä vanhoissa kauhuelementtejä hyödyntävissä suomalaisissa elokuvissa on myös pyritty aina löytämään jokin looginen selitys yliluonnollisille tapahtumille.
Kiinnostus kotimaista elokuvaa kohtaan on ollut viime vuosina kasvussa ja myös suomalaisia kauhuelokuvia on alettu tehtailla enemmän kuin koskaan ennen. Rare Exports, Skeleton Crew sekä viimeisimpänä 2016 ilmestynyt Bodom ovat 2000-luvun suomalaisen kauhuelokuvan pidetyimpiä teoksia. Vuonna 2008 ilmestynyt Ville Virtasen tähdittämä elokuva Sauna on kuitenkin ehkä kaikkien aikojen parhaiten tehty ja arvostetuin suomalainen kauhuelokuva. Sen juoni ammentaa elementtejä omasta historiastamme sekä muinaismytologiasta. Sauna oli ehdolla seitsemään Jussi-patsaaseen, joista se voitti kolme.
Kauhuleffojen tulevaisuus
Kauhu tulee pitämään tulevaisuudessakin paikkansa yhtenä suosituimmista elokuvien lajityypeistä. Vuosikymmenten vaihtuessa sen muodot kuitenkin jatkuvasti muuttuvat. Ensimmäisistä mustavalkoisista kauhuelokuvista kömpelöine erikoistehosteineen on tultu pitkälle tämän päivän kauhuanimen ja gore-elokuvien aikakaudelle. Parhaat kauhuelokuvat ovat kuitenkin ajattomia, sellaisia, jotka pelottavat uusia katsojia sukupolvi toisensa jälkeen. Esimerkiksi klassikot, kuten Hohto, The Lost Boys ja Blair Witch Project ovat eri aikakausilta ja hieman eri lajityypin kauhuelokuvia. Yhteistä niille on kuitenkin kauhu, joka kiinnostaa katselukerrasta toiseen.