Kaikki ihmiset pyrkivät tiedostaen tai tiedostamattaan elämässään onnellisuuteen. Onnellisuus katsotaan tilaksi, jossa sekä henkinen että fyysinen hyvinvointi ovat tasapainossa ulkoisten joko onnellisuutta lisäävien tai sitä vähentävien tekijöiden kanssa. Onnellinen ihminen tuntee itsensä vapaaksi, uskaltaa toteuttaa itseään ja haaveitaan sekä omaa myös halun auttaa muita. Onnellisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että elämä olisi pelkkää ruusuilla tanssimista, vaan siihen vaikuttaa oleellisesti myös yksilön tapa palautua elämän eri vastoinkäymisistä.
Onni lähtee ihmisestä itsestään
Onnellisuuden tunnistaa yksinkertaisesti siitä, että henkilö tuntee itsensä onnelliseksi. Mitään taikakeinoja onnellisuuden saavuttamiseksi ei kuitenkaan ole, vaan onnellisuutta tavoittelevan prosessin tulee käynnistyä aina ihmisessä itsessään. Pääsääntöisesti voi ajatella, että kun henkilö tuntee itsensä vapaaksi, ottaa vastaan uusia haasteita ja pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan, ovat onnellisuuden avaimet käsillä. Onnellisuuteen liittyy vahvasti myös itseanalysointi sekä rohkeus päästää irti muun muassa sellaisista unelmista, jotka eivät enää tunnu tärkeiltä.
Onnellisten ihmisten ei tarvitse toteuttaa “sitten kun” -ajattelumallia, sillä heillä on kyky luoda arkeen pieniä onnellisuutta lisääviä yksityiskohtia. Tällaisia voivat olla esimerkiksi tutun arkiruoan muokkaaminen tai vaikka kodin huonekalujen järjestyksen vaihtaminen. Useilla ihmisillä on taipumus ajatella, että sitten kun olen laihempi, olen onnellinen tai sitten kun voitan lotossa, tulen onnelliseksi. Tällaisen ajattelumallin ongelmana on se, että kauan odotettu onni ei tavallisesti kestä kovin pitkää aikaa.
Ihmissuhteet ja perhe
Onnellisuuden avaintekijöitä ovat rakkaus, ilo ja ihmissuhteet. Ihmissuhteiden voisikin sanoa olevan eräänlainen onnellisuuden hyvänlaatuinen oravanpyörä, sillä useissa tutkimuksissa on todettu, että mitä enemmän henkilö tavoittelee oman onnellisuutensa lisäksi muiden onnellisuutta, sitä onnellisemmaksi hän tulee itse. Jo Aristoteles oli aikanaan sitä mieltä, että onnellisuus on elämän suurin päämäärä ja että kun yksilö pyrkii hyvyyteen, tekee se hänestä hyveellisen ja täten myös onnellisen. Platon taas puolestaan näki onnellisuuden eräänlaisena rakkauden jatkeena.
Useissa nykyajan onnellisuustutkimuksissa on todettu, että läheiset ihmissuhteet vaikuttavat oleellisesti yksilön onnellisuuteen. Ympäristöltä saatu palaute on tärkeää, sillä sen avulla henkilö peilaa omaa minäkuvaansa ja sitä, millaisena hänet nähdään muiden silmissä. Onnellisuuden tavoittelussa haastavaa voikin olla karsia elämästään sellaisia ihmissuhteita, jotka hyvän olon sijaan tuovat yksilölle vain stressiä ja pahaa mieltä. Toisaalta tällaiset teot ovat lähes välttämättömiä, jos tavoitteena on aito, sisältä kumpuava onnen tunne.
Taloudelliset asiat
Vanha “raha ei tuo onnea” -sananlasku on varmasti monelle tuttu. Etenkin nykyajan hektisessä yhteiskunnassa rahalla tuntuu olevan kuitenkin suuri rooli ihmisten elämässä. Rahalla tavoitellaan onnellisuutta ostamalla esimerkiksi toinen toistaan hienompia vaatteita, koruja tai autoja, joita sitten esitellään sosiaalisen median ihmeellisessä maailmassa onnellinen hymy kasvoilla. Tällainen toiminta luo yleistä harhakäsitystä siitä, että materia jollain tavalla vaikuttaisi ihmisen perusonnellisuuteen ja sellaiset ihmiset, joilla rahaa ei ylenpalttisesti ole, voivat tuntea lannistusta.
Vaikka raha ja talousasiat eivät vaikuta juurikaan onnellisuuteen yksilötasolla, on useissa tutkimuksissa todettu, että valtion vaurastuminen lisää merkittävästi kansalaisten onnellisuutta. Mitä rikkaampi maa, sitä onnellisempi kansa. Syy tähän löytyy loogisesti siitä, että kun ulkoiset puitteet, kuten esimerkiksi terveydenhuolto ja koulutusasiat ovat kunnossa, on kansalaisilla enemmän energiaa ja aikaa tehdä elämässä itselleen mieluisia asioita. Toisin sanoen, heillä on enemmän energiaa keskittyä itseensä ja omaan henkilökohtaiseen onnellisuuteensa.
Miten omaa onnea kannattaa lähteä tavoittelemaan?
Vaikka ihmisen onnellisuuteen vaikuttavat monet ulkoiset tekijät, kumpuaa perusonnellisuus aina hänestä itsestään. Onnellisuuden tavoittelussa tuleekin ensimmäisenä katsoa niin sanotusti peiliin. Itseanalysointi on tärkeää, sillä usein kun pysähtyy tarkastelemaan omaa elämäänsä, voi huomata, että ei itse juurikaan panosta omaan onnellisuuteensa. Esimerkiksi San Diegon yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa pyydettiin 900 naista pitämään päiväkirjaa elämästään. Jälkikäteen yhdessä naisten kanssa suoritetussa arvioinnissa kävi ilmi, että suuri osa naisista täytti tietoisesti elämänsä sellaisilla asioilla, joista eivät edes nauti.
Tutkimuksen suorittaneen psykologi ja professori David Schkaden mukaan osa naisista jopa itki ymmärtäessään, että voivat määrätä omasta onnellisuudestaan itse. Schkaden mukaan elämään voi lisätä iloa pieninkin keinoin, esimerkiksi käyttämällä päivässä yhden tunnin vähemmän ikävien asioiden tekemiseen ja vastaavasti tunnin enemmän iloa tuottaviin asioihin. Kun uskaltaa antaa itselleen luvan tavoitella omaa henkilökohtaista onneaan tekemällä itselleen mieluisia asioita, alkavat muutkin elämän osa-alueet muovautua yksilön onnellisuutta lisääviksi aivan kuin itsestään.
Meditaatio onnellisuuden tukena
Yksi tutkitusti ihmisten onnellisuutta lisäävä menetelmä on erilaiset meditaatioharjoitukset. Kursseja tai koulutuksia meditaatiota varten ei kuitenkaan tarvitse suorittaa, vaan aluksi riittää esimerkiksi aamuisin suoritettava lyhytkestoinen ajatusharjoitus. Päivän voi aloittaa listaamalla esimerkiksi viisi asiaa, joista on kiitollinen. Ajan kuluessa aamuiseen harjoitukseen voi lisätä onnellisuutta lisäävien asioiden listaamista, erilaisia päivän tavoitteita ja esimerkiksi tulevaisuuden haaveita. Kun oman onnellisuuden ottaa elämän keskipisteeksi, tulee henkilöstä itsensä paras ystävä. Tämä taas on henkilökohtaisen onnen perusta.
Dalai Lama uskoo, että ihmisen tulisi tavoitella samanaikaisesti sekä omaa että muiden onnea. Empatiakyky muita ihmisiä kohtaan lisääkin tutkitusti yksilön onnellisuutta. Kun henkilö kokee itsensä merkittäväksi ja omat tekonsa tärkeäksi, kasvattaa se hänen itsetuntoaan ja näin ollen myös onnellisuuttaan. Yhteisöllisyys, kumppanuus, joukkoon kuuluminen sekä muiden auttaminen ovat onnellisuuden tunnuspiirteitä, mutta toimivat vain silloin, jos yksilöllä on vapaus valita oman elämänsä suunta. Painostava ja sitova ympäristö vaikuttavat onnellisuuteen vähentävästi.
Onni vaatii rohkeutta
Joskus tie onneen voi tuntua hyvinkin kivikkoiselta, etenkin, jos henkilö on aina asettanut muiden tarpeet omiensa edelle. Tällöin on tiedossa pitkäaikainen henkilökohtainen prosessi niin sanottujen vanhojen kaavojen murtamiseksi. Ihmisen täytyy oppia kohtelemaan itseään kuin lähimmäistä ihmistään ja vaikka tämä kuulostaa yksinkertaiselta, ei se sitä aina ole. Etenkin kilttien ihmisten voi olla velvollisuudentuntonsa takia vaikea sanoa ei asioille, joista eivät nauti. Onnellisuuden tavoittelu vaatiikin näin ollen yksilöltä myös rutkasti rohkeutta.
Kun omaa elämäänsä alkaa seulomaan, huomaa luultavasti hyvin pian, että siihen on päässyt monia sellaisia tekijöitä, jotka eivät enää palvele yksilön onnellisuutta. Tällaisia voivat olla muun muassa ihmissuhteet, työpaikka, asuinalue tai harrastukset. Vaikka joistakin asioista voi olla vaikeaa päästää irti, saattaa se oman onnellisuuden vuoksi olla välttämätöntä, sillä jokainen negatiivisuutta ja stressiä herättävä asia elämässä vie yksilön kauemmaksi aidosta onnesta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että koko elämää ei kannata muuttaa kertaheitolla.
Onneen on pitkä tie
Onnellisuus koostuu pienistä palasista, jotka kerääntyvät arjen iloa tuottavista asioista. Näin ollen omaa elämää ei kannata kuitenkaan muuttaa totaalisesti yhdestä kerrasta, vaan onnea tulisi tavoitella pienin askelin. Usein on nimittäin niin, että kun yksilö keskittyy omaan hyvinvointiinsa ja tulee sitä kautta onnelliseksi, huomaa hän myös jaksavansa esimerkiksi ympärillä olevia ihmissuhteita ja työasioita paremmin. Kun muistaa tehdä itsensä onnelliseksi joka päivä, voi myös olla onnellinen joka päivä.
Onnellisuus ei ole pelkkää onnea
Onnellisuuden tavoittelussa ei kannata ryhtyä liian fanaattiseksi ja kuvitella, että sitten kun olen onnellinen, niin en ole enää koskaan onneton. Onnellisuuteen kuuluu olennaisesti myös erilaiset elämän notkahdukset ja vastoinkäymiset, joista selviämällä henkilökohtainen onni parhaassa tapauksessa lisääntyy. Lyhykäisyydessään onnellisuuden voisikin määritellä siten, että kun henkilökohtaisen elämän negatiiviset ja positiiviset osa-alueet löytävät tasapainon, syntyy perusonnellisuus, joka kasvaa tai vähenee yksilön oman asenteen, ympäristön palautteen sekä taloudellisten seikkojen vaikutuksesta.